Säkeet

 

Sata kaskelottia (2015)

  1. Huuto
  2. Yö on ohi
  3. Ikuturso
  4. Veden alle
  5. Kyntö
  6. Suljetun huoneen samurai
  7. Jumalan ääni
  8. Kansalainen zombie
  9. Merimies

 

  1. Huuto

 

Saanut inspiraationsa Allen Ginsbergin runosta Howl. Kertoja katsoo yhteiskuntaa sen ulkopuolelta, mutta ei osaa päättää haluaako osallistua, kun sekamelska oman pään sisällä on yhtä iso kuin kaikenlaisten suhareiden aiheuttama sen ulkopuolella. Syrjäytyneen kamppailu itseään suurempia mekanismeja vastaan vaatii rohkeutta, ellei sitten hulluutta ja arvojensa myymistä.

 

Seurasin ääniä pääni sisällä

polkua paikkoihin joita ei ollut siellä

järjen valo vei minut pimeään missä

odotan aamun saapumista malttamatta nukahtaa

 

minä näin sukupolveni parhaiden mielten tuhoutuvan

ahdas on viitta johon tarve peittelee lapsensa

minä näin suurten aaltojen kääntyvän meitä vastaan meressä

ei niissä uiminen vaadi lahjoja vaan uskoa itseensä

 

kuljin tyhjät kadut ohi patsaiden

joiden merkitystä ymmärtänyt en

nyt etsin vapautta muistojen isältä

päivien kirkkautta öiden sisältä

 

  1. Yö on ohi

 

Kuningasriffi, joka on toiminut livenä kuin rutto. Teksti jatkaa siitä mihin Huuto jää, mutta tässä on pilkettä silmäkulmassa. Ehkä hahmo on elämässään eksynyt, ehkä aika on pysähtynyt, tai sitten hänellä on vain darra. Biisin tunnelma on kaikesta huolimatta juhlava.

 

Minä havahdun hereille tänään myöhään

päivänvaloa jatkuu vielä hetken, ei pidempään

kadotin kai jälkesi joita vielä seurasin

ne jotka on jäljellä ei vie minnekään

 

minä nousen ylös haparoiden

ja tamppaan lattialle tomuun käytävän

sanat jotka säästetään viimeisiksi ne minä säästin

ja pimeän reunalle askellan nykäyksin

 

kun yö on ohi herään väärään paikkaan väärään aikaan

tähän itsepäisyys johti tätäkö nyt vapaus tarkoittaa

nyt mietin missä vaiheessa valve muuttui painajaiseksi

oli tehtävä valintoja

 

en koskaan uskonut että eksyisin tänne ikuisesti

en koskaan uskonut että rakkaus muuttuisi kiroukseksi

kun yö on ohi herään väärään paikkaan väärään aikaan

tähän itsepäisyys johti

 

  1. Ikuturso

 

Raskas, seitsemään menevä riffi, joka vyöryy ylitse kuin lauma suurikokoisia merinisäkkäitä. Sanoitusta inspiroi alunperin Eino Leinon runo, mutta prosessin myötä eloon ei jäänyt muuta kuin otsikko. Loppupuoliskon kitarahöystöjen soittaminen livenä on kuin rahaa sataisi taivaalta. You wish!

 

Olen repinyt sieluni rikki

vapaudenjanoni hinnalla

katsellut pimeän reunalla

liikkuvia ihmishahmoja

 

me näimme kaukaiset roviot

kaupungin ääriviivat

unenmustat mastot jotka

upposi meren pohjaan

 

ei, en ole parempi kuin sinä

ei, en ole pahempi kuin sinä

 

sinulle annettiin kartat

joihin verrata elämää

kun rakensit kaupungin

jäikö käteesi niitäkään

 

olitko jo eksynyt

kun hävisit lakeihin

kun sydämesi katosi

vallan saleihin

 

olivatko ne minun käteni

vai minun mieleni

joka repi elämän irti

raajani kappaleiksi

sano, oliko maailma jo mennyt

vai murhe minun mieleni

kuin eilistä ei olisi

kuin huomista ei tulisi

 

  1. Veden alle

 

Levyn yleistunnelmaa keventävä progebiisi, jossa noustaan siiville mutta päädytään kitarasoolojen myötä meren syvyyksiin kuin taivaalta ammuttu kotka. Linnusta syvänmeren kalastajaksi.

 

Taivas tummui eilen

nosti ukkosen tulvan kaduille

jos yksikään silta ei kanna

ampukaa tarkastaja aavikon juurella

 

huipulla viima on jäätä

ja viimeinen päivä on kylmä

korkealla meren yllä

hukkuu maailma taivaiden takana

 

ja kasvojaan veden pintaan peilaavat

syöneinä juoneina ne jotka voivat

tyhjyyteen vuoteellani tuijotan

ennen kuin vajoan veden alle

 

taivas tummui eilen

nosti ukkosen tulvan kaduille

ennen kuin yksikään silta kantaa

lennän unessa kirkkaalla taivaalla

 

  1. Kyntö

 

Hidasliikkeinen ja progressiivinen virsi, jonka mielenmaisema on yöllinen, kylmä tähtitaivas jäisen kentän yllä. Alun lead on Matin suusta, kun taas biisin lopussa on joku sanonut kuulleensa kaikuja Solstafirista.

 

Vie se pois

ota pois

 

ne tulivat ja tuhosivat maailman

ennen kuin osasin sanoa

mikä on väärä ja oikea

ne tuhosivat

 

aikavarkaat

 

on kylmä ja kylmempi maailma

tuon kylmän taivaan takana

sammutti tähden kerrallaan

ja tuhosivat

 

aikavarkaat

 

  1. Suljetun huoneen samurai

 

Murhaava keikkabiisi ja punk-rypistys, jossa kertoja on joko menettänyt järkensä tai sitten kaikki muut ovat hulluja. Nyrjähdetäänkö tässä suljetulla osastolla vai onko hän oman päänsä sisäisen dekkarin vanki, jää vaille vastausta. Shake your booty!

 

Näetkö ruumiit lattialla

ne liikkuvat mutta ovat kuolleita

täällä tapahtunut rikos

ei sovi paikkaansa

 

seinän takana ulvoo hukka

joka rakentaa maineen, rahan

kulkee talouden valtateitä

levein askelin

 

joka sanelee meille

miten meidän tulee elää

joka sanelee teille

miten teidän tulee elää

 

askel murhaajan rooliin tai muutto etelään

olet syyllinen siihen että tuhlaat elämää

 

ennen kuin kääntyy vuodet varjoiksi vasten

halkeilevaa ihon kalvoa kai löydät tiesi kotiin?

 

  1. Jumalan ääni

 

Konstailematon rock-raita, jonka kertosäe käyttäytyy kuin joukko päälle ryntääviä bulldogeja. Raporttia lukee arvonsa kadottanut ja oravanpyörässä tahdottomana hyrräävä hiilikaivostyöntekijä, joka ei tarkemmin enää tiedä kenen laskuun toimii.

 

Maailma on muuttunut uneksi nukkuvan vampyyrin

kuka imi tiestä valon kenen vaatteet vedin päälleni

kun sokean ihmisen tahto kirjataan uuteen hankkeeseen

tie revitään rikki, sanotaan maailman ääri on portti taivaaseen

 

etsitkö lumihangessa kadonnutta jumalaa

jota ei ole olemassa josta järki kieltää puhumasta

viikkoja noenmustaa unta kuukaudet valveilla

kulisseissa liikkuvat hahmot joilla ei ole kasvoja

 

asiat jotka tulee ymmärtää

tai olla ajattelematta alkuunkaan

kuolleiden huuto taivaalla kaikuina ilmansuunnissa

sydän on aavekaupunki mutta iho on vielä lämmin

 

  1. Kansalainen zombie

 

Zombie ei tiedä mistä on tulossa ja minne menee, mitä ajattelee ja mitä elämältään haluaa. Kuva syrjäytyneestä kansalaisesta, jolla ei ole vaikutusmahdollisuuksia eikä välttämättä siihen kiinnostustakaan. Ehkäpä takana on murtunut mieli, kapina tai hukattu yhteys itseen ja muihin ihmisiin.

 

Kun ajattelen asioita en tunnista itseäni

siitä henkilöstä joka olin kun katosin kartalta

puhuin tieni sydämeen naisen mutta en löytänyt sieltä ulos

enkä enää perille sinne mistä joskus lähdin

 

minulla ei ole aikaa enkä jaksa enää uskoa

että tehdyt virheet ovat niitä jotka pystyisin korjaamaan

olen kuollut kansalainen en löydä syitä osallistua

minne kuiskauksin pääsee sieltä tullaan huutamalla ulos

 

maailma on hämärä huone

joka ajaa minut vapisemaan nurkkaan jossa sinua odotin

siellä makaan liskojeni pilkattavana

ole sumuinen laulu päässä muisto aivoissa jonka kadotin

 

  1. Merimies

 

Levyn päätösraita, kymmenennen pudottua kokonaisuudesta lopulta pois. Kuullessani laulupäivän aamuna äänittäjä Juhani Jokisalon biisin loppuun soittaman akustisen kitaran olin tirauttaa itkut. Biisin sielunmaisemassa on Kalevalaa, mutta tummista sävyistä huolimatta tunnelma on toiveikas ja lohdullinen.

 

Laskin siipeni irti

läpi tummien vesien syvien

vannoin

ettei mieleni

jää multiin kii

jos uppoan pohjiin

 

aika pakenee tumman veden yllä

ja taivas on kaukana

onko tämä kuolema

nyt kun olen elossa pitkästä aikaa

 

hauleihin

verkkoihin

niihin kaaduin ennen kuin koi

aamun vei

taivaan kylmyyden

näin sen vielä kun voin