Popular Categories

Sata kaskelottia

Sanat

Sydän on vuori (2018)

  1. Aamumandaatti
  2. Leskentekijä
  3. Parantaja
  4. Samarkand
  5. Sydän on vuori
  6. Ennen kuin sateet alkavat
  7. Musta tähti
  8. Lumimies
  9. Ovet

Aamumandaatti

Kun olet kaksikymmentäkaksi saat kaiken anteeksi

ei oo tietä helppoo

jätät jälkeesi ruumiin taikka kaksi se muuttuu paremmaksi

ei oo tietä helppoo

 

elämällä ei ole suuntaa, jälkiä katsot taaksepäin

ei oo syytä pelkoon

pimeydellä ei ole pohjaa horisontti edessäpäin

ei oo syytä pelkoon

jos täsmälääke kriisiin on unohdus tai kuolema

ei oo tietä helppoo

mitä kannat sisälläsi niistä on viimein valittava

ei oo tietä helppoo

onko maailma pulma

ratkaistava ongelma

laupeuden tilalla usko siihen

että on loppuun asti oikeassa

päämäärän kadotit

ei ole muuta jumalaa

halusit lopun, maalitaulun

halusit uuden alun

 

joka sanoo että maailma on sekaisin ja yksinäisillä

ei oo syytä pelkoon

on vapaa unelmoimaan vapautensa edestä

ei oo syytä pelkoon

Leskentekijä

Makasin avuttomana pitkiä aikoja

taivaan äärellä en kuullut enää siipien havinaa

olin kai kuollut tai väsynyt raskaisiin ääniin

kun elämä pimeydessä on yötä vailla valoa

uneksin silmät auki uneksin tuhkaksi koko maan

unelmoin ettei maailmaa ollut koskaan ollutkaan

älä pysähdy paikallesi kun pitäisi kävellä pois

siihen ovat monet täällä kuolleet

jääneet odottamaan uutta alkua, mullistusta, katastrofia

törmänneet seinään missä ei ole polkua

enemmän kuin horisonttia

epäilen uutta huomista

ja kun aurinko nousee taivaalta

en odota enää muuta

 

uneksin silmät auki uneksin tuhkaksi koko maan

unelmoin ettei maailmaa ollut koskaan ollutkaan

Parantaja

Pystytkö enää parempaan

opitko ajoissa luopumaan

kun haavat kadottavat tarkoituksensa

etsitkö turhaan parantajaa

jokin tie on kuljettu

elävältä haudattu

luovuttaa voi aina kyllä

tai hakata päätään seinään

osaatko vielä käsitellä

myrskyä tyynen edellä

onko helpompaa ottaa kylmä

ulkoa myös sisäänsä

on sinussa sanat suljetut

ja niissä kivun nuotti

parantajan haudan yllä

sydän etsii lääkettä

tiedän että vapaus on vankila niille joilla ei ole kotia

on suunta paremmasta kadonnut savuna ilmaan

ja jos valitsitkin väärän tien ei mikään ollut turhaa

se vapaus joka rintaasi puristi on kadonnut jo ilmaan

 

osaatko vielä käsitellä myrskyä tyynen edellä

uhrata itsesi jotta nämä ihmiset saisivat elää

Samarkand

Kun portit on auki

varjo tästä maailmasta

antaa auringon tulla

näihin pimeisiin huoneisiin

siellä kahden tien risteyksessä

olen jäänyt lepäämään

odottamaan uutta alkua

että saisi lähteä

seistä vuoren harjalla

aamun kirkkaassa valossa

kuulla ovien sulkeutuvan

kaukana

se on labyrintti

otatko menneen vai tulevan

millä kielellä puhut

kun et huomaa eroa

kuin vieras omissa unissa

monoliitti silmät ummessa

on kädessä köysi

miten hyvin nukut yösi

 

näen pelon silmistäsi

menetitkö elämäsi

joka muuttui taipaleeksi

jos enää kotiin löysit

 

Sydän on vuori

Vessassa ei oo valoa

vain pimeys minut rauhoittaa

on idiootin varmuus

oikeasta suunnasta

ennen lopullista matkaa

ihmisyydestä luopumista

on elämän mittainen kangastus

tyhjyyden reunalla

sydän on vuori takana

näiden maiden pimeiden

se on ainoa minkä tarvitset

mikään muu ei merkitse

 

ennen uutta maailmanloppua

olitko olemassa?

ennen viimeistä auringonnousua

elämänlangassa

usko että elämä voittaa

usko ettei mikään merkitse

sen vähempää kuin valtias

voimassaan

Ennen kuin sateet alkavat

Jos painovoima vetää meidät alemmas

olemme rukouksia ennen meitä kuolleiden

pakenemme alta ennen kuin sateet alkavat

on raja siellä minne piirrämme aaveemme

 

tunnet käärmeesi

tiedät hyvin mistä luovut

tiedät mitä menetät

 

ole täysi kokemus

tästä maailmasta

jos on niin että emme näe enää

etsi kuivaa maata ennen aamunkoittoa

se on kutsu

kadotukseen tai huomiseen

jos käperryt palelemaan

voi olla etten törmää

enää sinun kaltaiseen

Musta tähti

Lähdet tai jäät pysähdyt, et liiku minnekään

puhut tai kuuntelet ei katkaistu kieli vastaa enää

minut vai sinut kumman parannat

otat tai annat luovut tai kannat mukana

hautaako kaivan läpi järven jään

sydämelle ja sanoille jotka tänään hylkään

auringon vai kuun kumman pudotat

sammut tai palat kannat arpesi mukana

ja aamu pettää meidät

auringon hylkäämät

sydämien tyhjät käytävät

aseemme täyttävät

aiotko jatkaa vielä

kun ei mitään oo jäljellä

ne meidät taakseen heittävät

jälkemme peittävät

 

tämä viimeinen paikka joka on vielä kartalla

on metsä kuolemaa paenneiden

tämä viimeinen sota jota emme voi voittaa

on iskumme uhri viimeinen

ennen kuin taivas sortuu kaukana

ja norsunluutorni takana jokaisen päätöksen

olen kauempana alkuperästä ja rauhasta

kuin musta tähti yllä aamun olen se taivaalla

 

Lumimies

On aika kuin lumimies sen näkee ken tahtoo

sen jälkiä seurata tarvitse ei

ei taistella vastaan kun tuuli ulvoo

ja kasvoja vasten lyö ankarat laineet

ja poissa on ihminen, rappeutunut

luutunut hymy on kasvoilla sen

ja poissa on maailma, muuttunut

kai alle ajan ienten

unohdin ja katosin

niin kuin varjot seuranneet

ja entä sitten jos eksyinkin

tekisin kaiken uudelleen

jos kuulisin vielä jumalan äänen

en tiedä kumpaa seuraisin

omaani vai jälkiäsi

on varjot hiekkaan hautautuneet

Ovet

Horisontin reunalta on suora putous pimeään

yö ei tunne tarkoitusta

missä putosit alle pinnan pohjattomaan pimeään

musta valo paloi rannassa

siitä kaksi askelta ja yö on takana

henki kunnossa ruumis haavoilla

kysymysten tarve on pirun voimakas

se vetää puolet ylös puolet alemmas

kun sanat on sanottu

ja kaikkein vaikeimmat päätökset

ovat takana

voi sade lakata

 

se meri on musta

ja ilma on raikasta

vapaus pelkkiä sanoja suussa

jossain kaukana

 

ehkä sade peittää ikkunan

kun saavut tyhjään huoneeseen

sen oven takana ei ole

mitään muutakaan

 

se on totuus jonka silmistä valuu vesi hiljaa tyhjyyteen

se on valo

joka ei piittaa

se on tie eteiseen

Heiluri (single, 2018)

Upposin syvemmälle elämäni haamuihin

ja kadotin suuntavaiston, vajosin, vajosin, vajosin

mistä kaivaa tahtoa paitsi tavoitteista ja matkanteosta

huimaavimmat syvyydet käyvät kuolemaksi

kuilussa pimeys on paksu mutta pudonnut on sokea

juoksen unessa niin kuin kuolen epäilysten tuolle puolen

jos osaisin elää oikein antaisin taivaspaikkani

etsin kuivaa maata

 

tuhat kertaa käyt lähellä kuolemaa

elämä on julmaa siksi kukaan ei pysy järjissään

sitä toivoo helpotusta edes vähäksi aikaa

nämä ovat vaietut voimat: rohkeus ja selkäranka

sotaratsut mielemme takana

 

tuhat kertaa käyt elämän rajalla

Sata kaskelottia (2015)

  1. Huuto
  2. Yö on ohi
  3. Ikuturso
  4. Veden alle
  5. Kyntö
  6. Suljetun huoneen samurai
  7. Jumalan ääni
  8. Kansalainen zombie
  9. Merimies
  1. Huuto

Saanut inspiraationsa Allen Ginsbergin runosta Howl. Kertoja katsoo yhteiskuntaa vieraana, mutta ei osaa päättää haluaako osallistua, kun sekamelska oman pään sisällä on yhtä iso kuin kaikenlaisten suhareiden aiheuttama ulkopuolella. Syrjäytyneen kamppailu itseään suurempia mekanismeja vastaan vaatii rohkeutta, ellei sitten hulluutta ja arvojensa myymistä.

Seurasin ääniä pääni sisällä

polkua paikkoihin joita ei ollut siellä

järjen valo vei minut pimeään missä

odotan aamun saapumista malttamatta nukahtaa

minä näin sukupolveni parhaiden mielten tuhoutuvan

ahdas on viitta johon tarve peittelee lapsensa

minä näin suurten aaltojen kääntyvän meitä vastaan meressä

ei niissä uiminen vaadi lahjoja vaan uskoa itseensä

kuljin tyhjät kadut ohi patsaiden

joiden merkitystä ymmärtänyt en

nyt etsin vapautta muistojen isältä

päivien kirkkautta öiden sisältä

  1. Yö on ohi

Kuningasriffi, joka on toiminut livenä kuin rutto. Teksti jatkaa siitä mihin Huuto jää, mutta tässä on pilkettä silmäkulmassa. Ehkä hahmo on elämässään eksynyt, ehkä aika on pysähtynyt, tai sitten hänellä on vain darra. Biisin tunnelma on kaikesta huolimatta juhlava.

Minä havahdun hereille tänään myöhään

päivänvaloa jatkuu vielä hetken, ei pidempään

kadotin kai jälkesi joita vielä seurasin

ne jotka on jäljellä ei vie minnekään

 

minä nousen ylös haparoiden

ja tamppaan lattialle tomuun käytävän

sanat jotka säästetään viimeisiksi ne minä säästin

ja pimeän reunalle askellan nykäyksin

 

kun yö on ohi herään väärään paikkaan väärään aikaan

tähän itsepäisyys johti tätäkö nyt vapaus tarkoittaa

nyt mietin missä vaiheessa valve muuttui painajaiseksi

oli tehtävä valintoja

 

en koskaan uskonut että eksyisin tänne ikuisesti

en koskaan uskonut että rakkaus muuttuisi kiroukseksi

kun yö on ohi herään väärään paikkaan väärään aikaan

tähän itsepäisyys johti

  1. Ikuturso

Raskas, seitsemään menevä riffi, joka vyöryy ylitse kuin lauma suurikokoisia merinisäkkäitä. Sanoitusta inspiroi alunperin Eino Leinon runo, mutta prosessin myötä eloon ei jäänyt muuta kuin otsikko. Loppupuoliskon kitarahöystöjen soittaminen livenä on kuin rahaa sataisi taivaalta. You wish!

Olen repinyt sieluni rikki

vapaudenjanoni hinnalla

katsellut pimeän reunalla

liikkuvia ihmishahmoja

me näimme kaukaiset roviot

kaupungin ääriviivat

unenmustat mastot jotka

upposi meren pohjaan

ei, en ole parempi kuin sinä

ei, en ole pahempi kuin sinä

sinulle annettiin kartat

joihin verrata elämää

kun rakensit kaupungin

jäikö käteesi niitäkään

olitko jo eksynyt

kun hävisit lakeihin

kun sydämesi katosi

vallan saleihin

 

olivatko ne minun käteni

vai minun mieleni

joka repi elämän irti

raajani kappaleiksi

sano, oliko maailma jo mennyt

vai murhe minun mieleni

kuin eilistä ei olisi

kuin huomista ei tulisi

  1. Veden alle

Levyn yleistunnelmaa keventävä progebiisi, jossa noustaan siiville mutta päädytään kitarasoolojen myötä meren syvyyksiin kuin taivaalta ammuttu kotka. Linnusta syvänmeren kalastajaksi.

Taivas tummui eilen

nosti ukkosen tulvan kaduille

jos yksikään silta ei kanna

ampukaa tarkastaja aavikon juurella

huipulla viima on jäätä

ja viimeinen päivä on kylmä

korkealla meren yllä

hukkuu maailma taivaiden takana

ja kasvojaan veden pintaan peilaavat

syöneinä juoneina ne jotka voivat

tyhjyyteen vuoteellani tuijotan

ennen kuin vajoan veden alle

taivas tummui eilen

nosti ukkosen tulvan kaduille

ennen kuin yksikään silta kantaa

lennän unessa kirkkaalla taivaalla

  1. Kyntö

Hidasliikkeinen ja progressiivinen virsi, jonka mielenmaisema on yöllinen, kylmä tähtitaivas jäisen kentän yllä. Alun lead on Matin suusta, kun taas biisin lopussa on joku sanonut kuulleensa kaikuja Solstafirista.

Vie se pois

ota pois

ne tulivat ja tuhosivat maailman

ennen kuin osasin sanoa

mikä on väärä ja oikea

ne tuhosivat

aikavarkaat

on kylmä ja kylmempi maailma

tuon kylmän taivaan takana

sammutti tähden kerrallaan

ja tuhosivat

aikavarkaat

  1. Suljetun huoneen samurai

Murhaava keikkabiisi ja punk-rypistys, jossa kertoja on joko menettänyt järkensä tai sitten kaikki muut ovat hulluja. Nyrjähdetäänkö tässä suljetulla osastolla vai onko hän oman päänsä sisäisen dekkarin vanki, jää vaille vastausta. Shake your booty!

Näetkö ruumiit lattialla

ne liikkuvat mutta ovat kuolleita

täällä tapahtunut rikos

ei sovi paikkaansa

seinän takana ulvoo hukka

joka rakentaa maineen, rahan

kulkee talouden valtateitä

levein askelin

joka sanelee meille

miten meidän tulee elää

joka sanelee teille

miten teidän tulee elää

askel murhaajan rooliin tai muutto etelään

olet syyllinen siihen että tuhlaat elämää

 

ennen kuin kääntyy vuodet varjoiksi vasten

halkeilevaa ihon kalvoa kai löydät tiesi kotiin?

  1. Jumalan ääni

Konstailematon rock-raita, jonka kertosäe käyttäytyy kuin joukko päälle ryntääviä bulldogeja. Raporttia lukee arvonsa kadottanut ja oravanpyörässä tahdottomana hyrräävä hiilikaivostyöntekijä, joka ei tarkemmin enää tiedä kenen laskuun toimii.

Maailma on muuttunut uneksi nukkuvan vampyyrin

kuka imi tiestä valon kenen vaatteet vedin päälleni

kun sokean ihmisen tahto kirjataan uuteen hankkeeseen

tie revitään rikki, sanotaan maailman ääri on portti taivaaseen

etsitkö lumihangessa kadonnutta jumalaa

jota ei ole olemassa josta järki kieltää puhumasta

viikkoja noenmustaa unta kuukaudet valveilla

kulisseissa liikkuvat hahmot joilla ei ole kasvoja

asiat jotka tulee ymmärtää

tai olla ajattelematta alkuunkaan

kuolleiden huuto taivaalla kaikuina ilmansuunnissa

sydän on aavekaupunki mutta iho on vielä lämmin

  1. Kansalainen zombie

Zombie ei tiedä mistä on tulossa ja minne menee, mitä ajattelee ja mitä elämältään haluaa. Kuva syrjäytyneestä kansalaisesta, jolla ei ole vaikutusmahdollisuuksia eikä välttämättä siihen kiinnostustakaan. Ehkäpä takana on murtunut mieli, kapina tai hukattu yhteys itseen ja muihin ihmisiin.

Kun ajattelen asioita en tunnista itseäni

siitä henkilöstä joka olin kun katosin kartalta

puhuin tieni sydämeen naisen mutta en löytänyt sieltä ulos

enkä enää perille sinne mistä joskus lähdin

minulla ei ole aikaa enkä jaksa enää uskoa

että tehdyt virheet ovat niitä jotka pystyisin korjaamaan

olen kuollut kansalainen en löydä syitä osallistua

minne kuiskauksin pääsee sieltä tullaan huutamalla ulos

maailma on hämärä huone

joka ajaa minut vapisemaan nurkkaan jossa sinua odotin

siellä makaan liskojeni pilkattavana

ole sumuinen laulu päässä muisto aivoissa jonka kadotin

 

  1. Merimies

Levyn päätösraita, kymmenennen pudottua kokonaisuudesta lopulta pois. Kuullessani laulupäivän aamuna äänittäjä Juhani Jokisalon biisin loppuun soittaman akustisen kitaran olin tirauttaa itkut. Biisin sielunmaisemassa on Kalevalaa, mutta tummista sävyistä huolimatta tunnelma on toiveikas ja lohdullinen.

Laskin siipeni irti

läpi tummien vesien syvien

vannoin

ettei mieleni

jää multiin kii

jos uppoan pohjiin

aika pakenee tumman veden yllä

ja taivas on kaukana

onko tämä kuolema

nyt kun olen elossa pitkästä aikaa

 

hauleihin

verkkoihin

niihin kaaduin ennen kuin koi

aamun vei

taivaan kylmyyden

näin sen vielä kun voin