Päiväkirja

 

I

Hyvää ei kannata odottaa. Kolme vuotta tuntuu kohtalaisen pitkältä ajalta kirjoittaa materiaalia uudelle levylle. Osa uusista kappaleista, kuten ’Silmä kuin silmä’, oli valmistunut jo debyytin julkaisun aikoihin, mutta muuten olimme melko tyhjän päällä. Oli irrallisia riffejä, hajanaisia lauseenparsia ja otsikoita. Albumin ytimen etsiminen osoittautui työlääksi. Millä kulmalla lähteä levyn tekoon? Mistä hakea inspiraatiota, mikä on ydin?

Ennen vuotta 2017 Kaskelotit soittivat edellisen keikkansa 2015 lopulla. Se oli klassinen sysipimeä joulukuun keskiviikko-ilta Lahden Torvessa, jossa paikalla oli illan muiden yhtyeiden lisäksi kourallinen kuulijoita. Kiitos heille! Paluumatka Dön Jannen kanssa pakettiautossa kului psykoosissa. Pimeää maantietä, kädessä oluttölkki, jonka sisältöä niellessä tuli pohdittua pistokeikkojen mielekkyyttä. Toisaalta keskustelu sivusi sanoittamisen tapoja ja laulunteon filosofiaa. Ei siinä mitään.

Tämän albumin lauluja tehdessä tarjolla oli noin 30–40 aihiota. Sekä Kangaskoski että Kauppinen suolsivat materiaalia muun yhtyeen vavoiksi joko demoina tai treenikämpällä näyttäen. Osa hylättiin suoraan tai vaiettiin kuoliaaksi, toiset sinnittelivät mukana loppuun asti. Yli jäi jonkinlainen määrä käyttökelpoisia riffejä ja muutama valmis sävelmä.

Kesällä 2017 Tampereella, Helsingissä ja Tuusulassa keikkasetti koostui käytännössä uudesta materiaalista, sillä hinku soittaa sitä oli kova. Näyttää siltä, että uudet biisit ovat huomattavasti rokimpia kuin vanhat. Debyytin tylyyn ja raskaaseen paahtoon nähden ulosanti on monisyisempää ja repertuaari laajentunut. Luvassa ei ole äijäheviä. Tämä levy tullaan laulamaan.

Äänitykset starttasivat kesäkuun 2017 alussa Aki Ekqvistin johdolla. Aki on muun muassa Portion Boys ja Pasi ja Anssi -kokoonpanoista tuttu musiikillinen nero, äänien paroni ja rytmin suurvisiiri. Hänestä lisää tuonnempana.

Laitteisto pystytettiin harjoitustilaamme Herttoniemen teollisuusalueella. Viikonlopun tavoitteena oli taltioida levylle tulevat rummut. Koko yhtye osallistui äänityksiin, ja kaikki soitettiin livenä suoraan linjaan Salosen kuulokkeisiin, mistä jäi talteen myös pilottiraidat jatkoäänityksiä ajatellen. Työtapa vaatii rumpalilta paljon, mutta lopputulos on orgaaninen ja dynaaminen. Nauhalle jää livesoiton energiaa.

Ongelmia oli, muitakin kuin soitannollisia. Tilassa on nimittäin heikko happi. Viereisistä huoneista kulkeutuu hengistysilmaan pakokaasuja ja tupakansavua. Välillä rumputaiteilija joutui puhaltamaan oikein kunnolla. Makuulle seinää vasten ja jalat ilmaan. Tai sitten kokonaan ulos. Salonen selvisi urakasta kuitenkin kunnialla, ja nauhoista tuli onnistuneet.

Viikonlopun saldo: 12 rumpuraitaa, yksi kuollut rumpali. Tämä levyn teko on Oxus-jokea seuraavan kirotun kuninkaan vaellus.

Ja matka on vasta alussa.

 

 

 

II

 

Genre.

Mikä se on?

Iron Maiden on epäilemättä heavy metallia. Onko uusi Mastodon sitä? Entä CMX? Onko Sata kaskelottia metallia?

Kuulijalle genre on odotushorisontti, muusikolle se on kehikon reunat.

Uusi materiaalimme on monipuolisempaa, oudompaa, melodisempaa kuin vanha. Siinä on kaikuja monesta, mitä kukin tahoillamme kuuntelemme. Sointi on saanut ilmaa alleen. Genre on jotain, mikä määrittyy jälkikäteen, jos ajattelee esimerkiksi grungea ja brittipoppia. En minä osaa sijoittaa Kaskelotteja mihinkään ”genreen”. Koen, että teemme yksinkertaisesti rockmusiikkia.

Aki Ekqvistin studio sijaitsee Kruununhaassa. CV:tä tarkasteltaessa Ekqvist ei ollut levyn äänittäjä-tuottajaksi mitenkään ilmeinen valinta. Sama mies tekee pääasiassa tämän päivän poppia ja vaikuttaa tyylillisesti Kaskeloteista kaukana olevissa Portion Boys ja Pasi ja Anssi -kokoonpanoissa. Molemmat artistit keikkuivat kesällä 2017 striimatuimpien suomalaisten dance-aktien kärjessä.

Keikkuivatko Kaskelotit siellä?

Pasin ja Anssin ’Kakkuu järvellä’ on kuunneltu tätä kirjoittaessa kolme ja puoli miljoonaa kertaa, Portion Boysin ’Karjala takas’ kuusi ja puoli miljoonaa.

Vertailun vuoksi: Antti Tuiskun ’Keinutaan’-hittiä on striimattu vajaat 13 miljoonaa kertaa kaiken median ja major labelin tuoman kansallisen näkyyyden avulla. Ekqvistin joukkoja ei etusivuilla näy.

Mikähän siinä on?

Ehkä ei mennä siihen.

Aki vastasi aiemmin Spurgumin levyn äänityksistä, mitä kautta hän oli valmiiksi tuttu ja valikoitui luontevasti tuottamaan Kaskelotteja. Spurgumia tehdessä yhteistyö oli osoittautunut helpoksi ja vaivattomaksi. Aki on leppoisa mutta piinkova ammattilainen, jolla on kyky saada artisti äänitystilanteessa rentoutumaan.

Tässä on Aki.

 

 

Jos Akin kanssa onnistuu riitautumaan, siihen vaaditaan taitoa.

Onko Markku Suoniemellä tuo taito?

Suoniemi liittyi yhtyeeseen alun perin tuuratakseen Kaskelottien alkuperäistä basistia Jugea. Juge on uskomattoman lahjakas muusikko, mutta ei aina muista herätä ajoissa saati tulla treeneihin. Kangaskoski haki hänet ensimmäisen albumin äänityksiin kotoaan.

Sängystä.

Suoniemi sen sijaan on luotettavuuden perikuva. Mukavampaa miestä saa todella etsiä.

Tässä on Markku.

 

 

Ja tässä.

 

 

Siihen, että Markun kanssa onnistuu riitautumaan, vaaditaan taitoa.

Onko Aki Ekqvistillä tuo taito?

Markku aloitti levyn bassojen äänitykset Ekqvistin kanssa loppukesästä. Äänityksiä tehtiin käytännössä Suoniemen työpäivien jälkeen, mikä takasi jännittävän kontrastin tilanteen onnistumismahdollisuuksien ja väsymyksen väliselle tasapainoilulle. Osa kappaleista meni niin sanotusti sukkana sisään, mutta osaa jouduttiin todella hinkkaamaan, kuten 44 kertaa yritetyn nopeatempoisen ’Parantajan’ alun rytmityksiä.

Lopputulos ilmeisesti taimataan paikoilleen myöhemmin.

Markku on kaikesta huolimatta erinomainen basisti. Suoraviivaisempi kuin Juge, mikä tuo oikeanlaista ryhtiä tähän venkoiluun, joka kulkee nimellä Sata kaskelottia. Lisäksi hänellä on auto, ja se on tässä orkesterissa melko kova meriitti.

Suoniemi tallensi bassot lopulta muutaman päivän aikana. Käytössä oli kaksi ominaisuuksiltaan erilaista soitinta, joista kumpikin toi työn alla olleeseen biisiin sen vaatiman oikeanlaisen luonteen. Talteen otettiin sekä suora signaali linjaan että mystisen Tech 21 Bass Fly Rigin molestoima ääniraita.

 

 

Kitaraäänitysten alkaessa syyskuun puolivälissä kaikki kuulosti erinomaiselta. Pyöreää, lämmintä, munaskuja hellivää isoa bassoa.