Silmä kuin silmä (2019)
Älä sano että maailma tuhoutuu
mikä lähtee takaisin ei tuu
älä sano että mikään ei kannata
että mitään ei enää korjata
jos taivas on yllä musta
ja paniikkia on ilmassa
syvemmällä jatkuu matka
maan päältä löydy ei suojaa
kai väkijoukon takana jossain
muistini tuolla puolen
havahdun hereille, vaikenen
kalpenen, unohda en
jos aika riitäkään ei
kantamaan loppuun saakka
silmä silmästä on puolet
mitä oikein kuvittelet
vaatii syvempää ajattelua
kaivaa itsestä esiin voimat
repiäkseen kuvat alas
ja kuvat niiden takana
erottaa valot varjoista
erottaa roistot rakkaista
nauttia lempeää tuulta
ennen ajan unohdusta
Päivien kuningas (2019)
Unissani hukkuu maailma loputtomaan pimeään
oven takana kaikuvat askeleet raskaat aaveiden
tahtotilat, mielihalut on jääneet taakse tiedottomaan
kädessäni tyhjä kartta, asunnon paljas lattia
tätä on olla yksin ja etsiä kauneutta
väistää tyhjyyttä joka on koko elämän kokoinen
hukkua niihin vuosiin löytämättä uutta suuntaa
kylpeä paljaana päivänvalossa
jos sotani ääriviivat tuhoavat työstäni kauneuden
kosketan kuuta kuin solua läpi muistini pimeyden
muodostan tyhjyyteen sanoja joita en osaa lausua
uin vettä vastaan niin kuin tuonen mustaan virtaan
puiden juuret mustuneet ahneiden moottoriteiden varsiin
kuolleiden öljyt voideltu maksoihin elävien
paratiisista karkotetut etsivät kartoiltansa taivasta
huomaamatta vaihtuvat vuodet ja kaupungit sortuvat
tummemmat rannat
tummemmat hiekat
hiekka lasissa
on Päivien kuningas
Heiluri (2018)
Upposin syvemmälle elämäni haamuihin
ja kadotin suuntavaiston, vajosin, vajosin, vajosin
mistä kaivaa tahtoa paitsi tavoitteista ja matkanteosta
huimaavimmat syvyydet käyvät kuolemaksi
kuilussa pimeys on paksu mutta pudonnut on sokea
juoksen unessa niin kuin kuolen epäilysten tuolle puolen
jos osaisin elää oikein antaisin taivaspaikkani
etsin kuivaa maata
tuhat kertaa käyt lähellä kuolemaa
elämä on julmaa siksi kukaan ei pysy järjissään
sitä toivoo helpotusta edes vähäksi aikaa
nämä ovat vaietut voimat: rohkeus ja selkäranka
sotaratsut mielemme takana
tuhat kertaa käyt elämän rajalla
Sydän on vuori (2018)
- Aamumandaatti
- Leskentekijä
- Parantaja
- Samarkand
- Sydän on vuori
- Ennen kuin sateet alkavat
- Musta tähti
- Lumimies
- Ovet
Aamumandaatti
Kun olet kaksikymmentäkaksi saat kaiken anteeksi
ei oo tietä helppoo
jätät jälkeesi ruumiin taikka kaksi se muuttuu paremmaksi
ei oo tietä helppoo
elämällä ei ole suuntaa, jälkiä katsot taaksepäin
ei oo syytä pelkoon
pimeydellä ei ole pohjaa horisontti edessäpäin
ei oo syytä pelkoon
jos täsmälääke kriisiin on unohdus tai kuolema
ei oo tietä helppoo
mitä kannat sisälläsi niistä on viimein valittava
ei oo tietä helppoo
onko maailma pulma
ratkaistava ongelma
laupeuden tilalla usko siihen
että on loppuun asti oikeassa
päämäärän kadotit
ei ole muuta jumalaa
halusit lopun, maalitaulun
halusit uuden alun
joka sanoo että maailma on sekaisin ja yksinäisillä
ei oo syytä pelkoon
on vapaa unelmoimaan vapautensa edestä
ei oo syytä pelkoon
Leskentekijä
Makasin avuttomana pitkiä aikoja
taivaan äärellä en kuullut enää siipien havinaa
olin kai kuollut tai väsynyt raskaisiin ääniin
kun elämä pimeydessä on yötä vailla valoa
uneksin silmät auki uneksin tuhkaksi koko maan
unelmoin ettei maailmaa ollut koskaan ollutkaan
älä pysähdy paikallesi kun pitäisi kävellä pois
siihen ovat monet täällä kuolleet
jääneet odottamaan uutta alkua, mullistusta, katastrofia
törmänneet seinään missä ei ole polkua
enemmän kuin horisonttia
epäilen uutta huomista
ja kun aurinko nousee taivaalta
en odota enää muuta
uneksin silmät auki uneksin tuhkaksi koko maan
unelmoin ettei maailmaa ollut koskaan ollutkaan
Parantaja
Pystytkö enää parempaan
opitko ajoissa luopumaan
kun haavat kadottavat tarkoituksensa
etsitkö turhaan parantajaa
jokin tie on kuljettu
elävältä haudattu
luovuttaa voi aina kyllä
tai hakata päätään seinään
osaatko vielä käsitellä
myrskyä tyynen edellä
onko helpompaa ottaa kylmä
ulkoa myös sisäänsä
on sinussa sanat suljetut
ja niissä kivun nuotti
parantajan haudan yllä
sydän etsii lääkettä
tiedän että vapaus on vankila niille joilla ei ole kotia
on suunta paremmasta kadonnut savuna ilmaan
ja jos valitsitkin väärän tien ei mikään ollut turhaa
se vapaus joka rintaasi puristi on kadonnut jo ilmaan
osaatko vielä käsitellä myrskyä tyynen edellä
uhrata itsesi jotta nämä ihmiset saisivat elää
Samarkand
Kun portit on auki
varjo tästä maailmasta
antaa auringon tulla
näihin pimeisiin huoneisiin
siellä kahden tien risteyksessä
olen jäänyt lepäämään
odottamaan uutta alkua
että saisi lähteä
seistä vuoren harjalla
aamun kirkkaassa valossa
kuulla ovien sulkeutuvan
kaukana
se on labyrintti
otatko menneen vai tulevan
millä kielellä puhut
kun et huomaa eroa
kuin vieras omissa unissa
monoliitti silmät ummessa
on kädessä köysi
miten hyvin nukut yösi
näen pelon silmistäsi
menetitkö elämäsi
joka muuttui taipaleeksi
jos enää kotiin löysit
Sydän on vuori
Vessassa ei oo valoa
vain pimeys minut rauhoittaa
on idiootin varmuus
oikeasta suunnasta
ennen lopullista matkaa
ihmisyydestä luopumista
on elämän mittainen kangastus
tyhjyyden reunalla
sydän on vuori takana
näiden maiden pimeiden
se on ainoa minkä tarvitset
mikään muu ei merkitse
ennen uutta maailmanloppua
olitko olemassa?
ennen viimeistä auringonnousua
elämänlangassa
usko että elämä voittaa
usko ettei mikään merkitse
sen vähempää kuin valtias
voimassaan
Ennen kuin sateet alkavat
Jos painovoima vetää meidät alemmas
olemme rukouksia ennen meitä kuolleiden
pakenemme alta ennen kuin sateet alkavat
on raja siellä minne piirrämme aaveemme
tunnet käärmeesi
tiedät hyvin mistä luovut
tiedät mitä menetät
ole täysi kokemus
tästä maailmasta
jos on niin että emme näe enää
etsi kuivaa maata ennen aamunkoittoa
se on kutsu
kadotukseen tai huomiseen
jos käperryt palelemaan
voi olla etten törmää
enää sinun kaltaiseen
Musta tähti
Lähdet tai jäät pysähdyt, et liiku minnekään
puhut tai kuuntelet ei katkaistu kieli vastaa enää
minut vai sinut kumman parannat
otat tai annat luovut tai kannat mukana
hautaako kaivan läpi järven jään
sydämelle ja sanoille jotka tänään hylkään
auringon vai kuun kumman pudotat
sammut tai palat kannat arpesi mukana
ja aamu pettää meidät
auringon hylkäämät
sydämien tyhjät käytävät
aseemme täyttävät
aiotko jatkaa vielä
kun ei mitään oo jäljellä
ne meidät taakseen heittävät
jälkemme peittävät
tämä viimeinen paikka joka on vielä kartalla
on metsä kuolemaa paenneiden
tämä viimeinen sota jota emme voi voittaa
on iskumme uhri viimeinen
ennen kuin taivas sortuu kaukana
ja norsunluutorni takana jokaisen päätöksen
olen kauempana alkuperästä ja rauhasta
kuin musta tähti yllä aamun olen se taivaalla
Lumimies
On aika kuin lumimies sen näkee ken tahtoo
sen jälkiä seurata tarvitse ei
ei taistella vastaan kun tuuli ulvoo
ja kasvoja vasten lyö ankarat laineet
ja poissa on ihminen, rappeutunut
luutunut hymy on kasvoilla sen
ja poissa on maailma, muuttunut
kai alle ajan ienten
unohdin ja katosin
niin kuin varjot seuranneet
ja entä sitten jos eksyinkin
tekisin kaiken uudelleen
jos kuulisin vielä jumalan äänen
en tiedä kumpaa seuraisin
omaani vai jälkiäsi
on varjot hiekkaan hautautuneet
Ovet
Horisontin reunalta on suora putous pimeään
yö ei tunne tarkoitusta
missä putosit alle pinnan pohjattomaan pimeään
musta valo paloi rannassa
siitä kaksi askelta ja yö on takana
henki kunnossa ruumis haavoilla
kysymysten tarve on pirun voimakas
se vetää puolet ylös puolet alemmas
kun sanat on sanottu
ja kaikkein vaikeimmat päätökset
ovat takana
voi sade lakata
se meri on musta
ja ilma on raikasta
vapaus pelkkiä sanoja suussa
jossain kaukana
ehkä sade peittää ikkunan
kun saavut tyhjään huoneeseen
sen oven takana ei ole
mitään muutakaan
se on totuus jonka silmistä valuu vesi hiljaa tyhjyyteen
se on valo
joka ei piittaa
se on tie eteiseen
Sata kaskelottia (2015)
- Huuto
- Yö on ohi
- Ikuturso
- Veden alle
- Kyntö
- Suljetun huoneen samurai
- Jumalan ääni
- Kansalainen zombie
- Merimies
- Huuto
Saanut inspiraationsa Allen Ginsbergin runosta Howl. Kertoja katsoo yhteiskuntaa vieraana, mutta ei osaa päättää haluaako osallistua, kun sekamelska oman pään sisällä on yhtä iso kuin kaikenlaisten suhareiden aiheuttama ulkopuolella. Syrjäytyneen kamppailu itseään suurempia mekanismeja vastaan vaatii rohkeutta, ellei sitten hulluutta ja arvojensa myymistä.
Seurasin ääniä pääni sisällä
polkua paikkoihin joita ei ollut siellä
järjen valo vei minut pimeään missä
odotan aamun saapumista malttamatta nukahtaa
minä näin sukupolveni parhaiden mielten tuhoutuvan
ahdas on viitta johon tarve peittelee lapsensa
minä näin suurten aaltojen kääntyvän meitä vastaan meressä
ei niissä uiminen vaadi lahjoja vaan uskoa itseensä
kuljin tyhjät kadut ohi patsaiden
joiden merkitystä ymmärtänyt en
nyt etsin vapautta muistojen isältä
päivien kirkkautta öiden sisältä
- Yö on ohi
Kuningasriffi, joka on toiminut livenä kuin rutto. Teksti jatkaa siitä mihin Huuto jää, mutta tässä on pilkettä silmäkulmassa. Ehkä hahmo on elämässään eksynyt, ehkä aika on pysähtynyt, tai sitten hänellä on vain darra. Biisin tunnelma on kaikesta huolimatta juhlava.
Minä havahduin hereille tänään myöhään
päivänvaloa jatkuu vielä hetken, ei pidempään
kadotin kai jälkesi joita vielä seurasin
ne jotka on jäljellä ei vie minnekään
minä nousen ylös haparoiden
ja tamppaan lattialle tomuun käytävän
sanat jotka säästetään viimeisiksi ne minä säästin
ja pimeän reunalle askellan nykäyksin
kun yö on ohi herään väärään paikkaan väärään aikaan
tähän itsepäisyys johti tätäkö nyt vapaus tarkoittaa
nyt mietin missä vaiheessa valve muuttui painajaiseksi
oli tehtävä valintoja
en koskaan uskonut että eksyisin tänne ikuisesti
en koskaan uskonut että rakkaus muuttuisi kiroukseksi
kun yö on ohi herään väärään paikkaan väärään aikaan
tähän itsepäisyys johti
- Ikuturso
Raskas, seitsemään menevä riffi, joka vyöryy ylitse kuin lauma suurikokoisia merinisäkkäitä. Sanoitusta inspiroi alunperin Eino Leinon runo, mutta prosessin myötä eloon ei jäänyt muuta kuin otsikko. Loppupuoliskon kitarahöystöjen soittaminen livenä on kuin rahaa sataisi taivaalta. You wish!
Olen repinyt sieluni rikki
vapaudenjanoni hinnalla
katsellut pimeän reunalla
liikkuvia ihmishahmoja
me näimme kaukaiset roviot
kaupungin ääriviivat
unenmustat mastot jotka
upposi meren pohjaan
ei, en ole parempi kuin sinä
ei, en ole pahempi kuin sinä
sinulle annettiin kartat
joihin verrata elämää
kun rakensit kaupungin
jäikö käteesi niitäkään
olitko jo eksynyt
kun hävisit lakeihin
kun sydämesi katosi
vallan saleihin
olivatko ne minun käteni
vai minun mieleni
joka repi elämän irti
raajani kappaleiksi
sano, oliko maailma jo mennyt
vai murhe minun mieleni
kuin eilistä ei olisi
kuin huomista ei tulisi
- Veden alle
Levyn yleistunnelmaa keventävä progebiisi, jossa noustaan siiville mutta päädytään kitarasoolojen myötä meren syvyyksiin kuin taivaalta ammuttu kotka. Linnusta syvänmeren kalastajaksi.
Taivas tummui eilen
nosti ukkosen tulvan kaduille
jos yksikään silta ei kanna
ampukaa tarkastaja aavikon juurella
huipulla viima on jäätä
ja viimeinen päivä on kylmä
korkealla meren yllä
hukkuu maailma taivaiden takana
ja kasvojaan veden pintaan peilaavat
syöneinä juoneina ne jotka voivat
tyhjyyteen vuoteellani tuijotan
ennen kuin vajoan veden alle
taivas tummui eilen
nosti ukkosen tulvan kaduille
ennen kuin yksikään silta kantaa
lennän unessa kirkkaalla taivaalla
- Kyntö
Hidasliikkeinen ja progressiivinen virsi, jonka mielenmaisema on yöllinen, kylmä tähtitaivas jäisen kentän yllä. Alun lead on Matin suusta, kun taas biisin lopussa on joku sanonut kuulleensa kaikuja Solstafirista.
Vie se pois
ota pois
ne tulivat ja tuhosivat maailman
ennen kuin osasin sanoa
mikä on väärä ja oikea
ne tuhosivat
aikavarkaat
on kylmä ja kylmempi maailma
tuon kylmän taivaan takana
sammutti tähden kerrallaan
ja tuhosivat
aikavarkaat
- Suljetun huoneen samurai
Murhaava keikkabiisi ja punk-rypistys, jossa kertoja on joko menettänyt järkensä tai sitten kaikki muut ovat hulluja. Nyrjähdetäänkö tässä suljetulla osastolla vai onko hän oman päänsä sisäisen dekkarin vanki, jää vaille vastausta. Shake your booty!
Näetkö ruumiit lattialla
ne liikkuvat mutta ovat kuolleita
täällä tapahtunut rikos
ei sovi paikkaansa
seinän takana ulvoo hukka
joka rakentaa maineen, rahan
kulkee talouden valtateitä
levein askelin
joka sanelee meille
miten meidän tulee elää
joka sanelee teille
miten teidän tulee elää
askel murhaajan rooliin tai muutto etelään
olet syyllinen siihen että tuhlaat elämää
ennen kuin kääntyy vuodet varjoiksi vasten
halkeilevaa ihon kalvoa kai löydät tiesi kotiin?
- Jumalan ääni
Konstailematon rock-raita, jonka kertosäe käyttäytyy kuin joukko päälle ryntääviä bulldogeja. Raporttia lukee arvonsa kadottanut ja oravanpyörässä tahdottomana hyrräävä hiilikaivostyöntekijä, joka ei tarkemmin enää tiedä kenen laskuun toimii.
Maailma on muuttunut uneksi nukkuvan vampyyrin
kuka imi tiestä valon kenen vaatteet vedin päälleni
kun sokean ihmisen tahto kirjataan uuteen hankkeeseen
tie revitään rikki, sanotaan maailman ääri on portti taivaaseen
etsitkö lumihangessa kadonnutta jumalaa
jota ei ole olemassa josta järki kieltää puhumasta
viikkoja noenmustaa unta kuukaudet valveilla
kulisseissa liikkuvat hahmot joilla ei ole kasvoja
asiat jotka tulee ymmärtää
tai olla ajattelematta alkuunkaan
kuolleiden huuto taivaalla kaikuina ilmansuunnissa
sydän on aavekaupunki mutta iho on vielä lämmin
- Kansalainen zombie
Zombie ei tiedä mistä on tulossa ja minne menee, mitä ajattelee ja mitä elämältään haluaa. Kuva syrjäytyneestä kansalaisesta, jolla ei ole vaikutusmahdollisuuksia eikä välttämättä siihen kiinnostustakaan. Ehkäpä takana on murtunut mieli, kapina tai hukattu yhteys itseen ja muihin ihmisiin.
Kun ajattelen asioita en tunnista itseäni
siitä henkilöstä joka olin kun katosin kartalta
puhuin tieni sydämeen naisen mutta en löytänyt sieltä ulos
enkä enää perille sinne mistä joskus lähdin
minulla ei ole aikaa enkä jaksa enää uskoa
että tehdyt virheet ovat niitä jotka pystyisin korjaamaan
olen kuollut kansalainen en löydä syitä osallistua
minne kuiskauksin pääsee sieltä tullaan huutamalla ulos
maailma on hämärä huone
joka ajaa minut vapisemaan nurkkaan jossa sinua odotin
siellä makaan liskojeni pilkattavana
ole sumuinen laulu päässä muisto aivoissa jonka kadotin
- Merimies
Levyn päätösraita, kymmenennen pudottua kokonaisuudesta lopulta pois. Kuullessani laulupäivän aamuna äänittäjä Juhani Jokisalon biisin loppuun soittaman akustisen kitaran olin tirauttaa itkut. Biisin sielunmaisemassa on Kalevalaa, mutta tummista sävyistä huolimatta tunnelma on toiveikas ja lohdullinen.
Laskin siipeni irti
läpi tummien vesien syvien
vannoin
ettei mieleni
jää multiin kii
jos uppoan pohjiin
aika pakenee tumman veden yllä
ja taivas on kaukana
onko tämä kuolema
nyt kun olen elossa pitkästä aikaa
hauleihin
verkkoihin
niihin kaaduin ennen kuin koi
aamun vei
taivaan kylmyyden
näin sen vielä kun voin